torstai 23. joulukuuta 2010

Hey Heather ja Rauman traumat!

11.12. Hey Heatherin loputon matka kohti suurta tuntematonta pysähtyi yhdeksi illaksi Raumalle ja tarkemmin ottaen Stairs To Heaven nimiseen ravintolaan.

Tavarat mahtuivat hyvin autoon, mutta entä Pete?!?



Kaikki hyvin! Pete kyydissä ja matka alkoi aamupalan siivittämänä kohti Raumaa! (aamupalan lopullinen kohtalo selviää myöhemmin..)

Keikkapaikalle päästyämme Väinö päättää lähettää viestin sponsoriltamme.



..illan viimeinen slovari!



Keikan jälkeen olikin aika mennä kiltisti nukkumaan. Kuten ehkä edellisistä blogimerkinnöistä saattoi päätellä, Heather ei ole aamuihmisiä.



..ja aamulla maailma jäätyi.




PUKIKASTA JOULUA TOIVOTTAA HEY HEATHER!!!

tiistai 14. joulukuuta 2010

Hey Heather Sveitsiä valloittamassa 26-29.11.2010


HoiHOiHOI!

Wau, mikä reissu! Eipä tätä blogitekstiä oikein muulla tavoin voi aloittaa :)

Käytiin siis Hey Heatherin kanssa vähän Sveitsiä valloittamassa menneenä viikonloppuna, fiilikset on reissun jälkeen ihan mahtavat.

Perjantaina aamulla lähti kone kohti Sveitsiä, tai lähti heti kun ensin oli ollut tunnin myöhässä ja tämän jälkeen vielä vaihdettu konetta kertaalleen. Noh takaiskuja sattuu, ei se tunnelmaa pilannut. Varsinkaan niiden, jotka maistoivat ensimmäiset tuopilliset olutta jo Helsinki-Vantaalla;)
Sveitsiin päästyämme hiukan meinasi hätä tulla, kun ei aluksi soittokamoja meinannut mistään löytyä, mutta lopulta nekin sitten löytyivät ja saatiin taas jatkaa matkaa.

Kentältä matkamme sitten suuntautui jonnekin sinne vuorten sekaan, kylään nimeltä Frutigen. Ei se nyt varsinainen metropoli ollut, mutta oikein mukava ja tunnelmallinen mesta;). Siellä meillä oli myös ensimmäinen veto ja hotelli, jossa yövyimme koko viikonlopun.
Keikka meni erittäin mukavasti ja sen jälkeen olikin suuri ilo porukalla hiukan juhlistaa ensimmäistä ulkomaan reissuamme.

Seuraavana päivänä, lauantaina,
aamun tohinoista ja muista oloista selvinneinä edessä olikin aika kiire lähtö ja pian istuimmekin jo autossa kohti seuraavaa paikkaa.

Illalla keikkakylänä toimi Seeberg, jossa LaBaracca niminen hiukan häilyvästi jenkkimotoristihenkinen baari otti meidät avosylin vastaan. Keikka vedettiin tietenkin tunteella, alusta loppuun.
Keikan jälkeen alkoi väsy painaa jengiä sen verran kovasti, että aika pian päätimme suunnistaa takaisin kohti Frutigenia ja hotellia. Matkalla tosin taittui muutama yhteisrimssu oikein mukavasti, josta toivottavasti ei ikinä leviä materiaalia julkiseen tuotantoon:), vaikka kaunista kymmenen äijän kuorolaulantaahan se toki oli..

Sunnuntaina
Heräsimme n.13h yöunien jälkeen ja olo oli kuin hotellin naapurissa sijaitsevan vuohitarhan johtajauroksella. Päätimme haukata hotellimme erittäin tyylikkäästä ravinteelista hieman lounasta, jonka meille kokkasi paikallinen julkkiskokki, joka myös todennäköisesti on jonkinsortin sukua pensselisedälle, sen verran maukkaat viikset kaverilla oli. Näistä ainakin Jontsa erityisesti innostui. Viiksimiehiä kun on itsekin.
Lounaan jälkeen päätimme suunnata Frutigenin keskustaan, josta bongasimmekin mukavan pienen kahvila-konditorian. Eipä siinä Hey Heather, varsinkaan Joonas, kauheasti miettinyt kun oltiin jo kakkua tilaamassa.

Illalla taas paineltiin jo autossa kohti uutta paikkaa, tällä kertaa kylään nimeltä Adelboden, joka vaikutti erittäin mukavalta paikalta, harmi, että aikataulumme oli rajallinen tarkemmin tutustumiseen.
Illan veto oli tunnelmallinen ja keikanjälkeiset kitarafiilistelyt muistuttivatkin pitkälti kaveriporukan illanistujaisia, jossa suomalaiset ikivihreät kaikuvat ja tunnelma on meluisa. Eräiden muusikoiden tulkinnat mm. pitkästä kuumasta kesästä ja aikuisesta naisesta, eivät ihan varmasti unohdu kovin nopeasti paikallisen yleisön mielistä :)

Tämän jälkeen juhlat jatkuivat vielä pitkään hotellissamme, olihan meillä viimeinen ilta menossa.

Aamulla olo ei enää ollut kuin urosvuohella. Tai jos oli, niin kyseenalaistettakoon tämän urosvuohen elossa olo. No me olimme kuitenkin elossa, joten pienen kaupunkikierroksen jälkeen piti jättää vuoristo taakseen ja suunnata kohti Zürichia, josta koneemme lähti takaisin Suomeen, tietenkin pienen myöhästymisen jälkeen ;)..

Ei voi muuta sanoa, että reissu oli mahtava, eikä varmasti viimeisemme!

"V***u täällä on paljon näitä vuoria."
"Jos et sä nyt päästä irti, sä et päästä koskaan irti"



Ja muutama video todisteeksi:










-Hey Heather